Kirjoittaja	Viesti
7023203	Lähetetty: 24.6.2008, 1:17 Mulla on ihme liitto, vanha kuin mikä mutta ongelmista suurin on se että vaimoni ei edes ymmärrä mitä se tarkoittaa kun haluaisin puhuttavan jotain muuta kuin arkisia asioita, tunteista ja pyrkimyksistä yms. Mua loukkaa ihan kybällä se ettei ole mitään muuta olemassakaan kuin arki, mä oon mennyt ihan tukkoon myös enkä osaa selittää enää kun olen sitä tehnyt toistakymmentä vuotta että mitä haluaisin keskustella. Loukkaa vaan vaikka muuten kaikki menee välillä ihan hyvin mutta ihmettelen miten voi olla olemassa edes sellainen ihminen jonka sisällä ei ole mitään muuta kuin arkipäivä. Jopa kesken muuten toimivan seksin voi tulla jokin jäätävä asia joka pahimmillaan on masentanut mua niin että olen lopettanut vitutukseen koko aktin... Vaan silloin kun toinen on sellainen pintapuolinen eläjä niin miten siihen voi tottua, mä oon yrittänyt jo vuodesta 1989, enkä ole tottunut vieläkään vaikka muuten rakastan kaikkea hänessä.
PeippoKiuru	Lähetetty: 8.6.2008, 1:12 Vain oma kokemukseni rakkaudesta, johon parisuhde/ ihmissuhteet perustunevat, on että toisen ihmisen tuntemiseen liittyvä molemminpuolinen avoimuus intohimoissa, toiveissa ja ylipäätään henkilökohtaisessa elämässä, voi vain olla maaperä johon suhteen osapuolet voivat rakentaa yhdessä ja oppia samaistumaan toistensa henkilöön; rakastua häneen. Tai sitten ei rakastuta, mutta opitaan tunemaan toinen ja sekin on rikkaus. Ystävällisesti, Peippo
Tulisydän	Lähetetty: 7.12.2007, 19:28 Iso Hukka kirjoitti: Minulla tuo avoimmuus on iän myötä lisääntynyt,puhun nyt entistä enemmän omista "asioistani/haluistani". joskus tuntuu itsestänikin että selitän ja sepustan liikaakin. Minä taas en haluaisi olla avoin kenellekään, mutta kun en osaa olla muuta kuin itseni. Mitä asioista puhumiseen tulee, äitini aina kehotti kaunistelemaan asioita, jota minä en ymmärrä lainkaan. Eli valehtelu, asioiden ja tapahtumien väritys/keksiminen yms. Minä, kun olen suorasanainen, en osaa muuta. Äitini on: "jos mää ny suoraan sanon"... Minä: "ei, sa väärään vaan, niin on parempi" Ja silti puhuminen on opittua taitoa nimenomaan äidiltä Ja kuitenkin kun olen avoin ihminen, silti ihmiset eivät välttämättä honaa mitä tarkoitan. Siippani sanoo, että juttelen asiat joskus hyvinkin monimutkaisesti, eli rönsyilen, josta myös sain aina palautetta opiskellessani. Löydä villakoiran-ydin ja mene sitten rönsyilyyn. Lainaus: Selkäänpuukottajia tuntuu löytyvän sillointällöin,mutta olen tainnut tulla jo immuuniksi niille tekijöille. Mielestäni tällainen henkilö käyttäytyy erittäin ala-arvoisesti, mutta ajattelen toisaalta, että minkäs minä hänen tavalleen mitään voin. Minä en tule immuuniksi koskaan, kuolisin välittömästi. Koska elän ja hengitän niin syvästi, kaikki sattuu kipeästi, siis negatiivinen/asiaton palaute. Siksi pyrin antamaan ystävällisyyttä kaikille tasapuolisesti, koska ystävällisyys ja toisten huomioiiminen kantaa pitkälle elämässä. Tämä ei sulje pois kiukunpuuskiani - ei. Mutta voitte vain uskoa, kuinka pahoillani minä olen kun päästelen hävyttömyyksiä ja rienauksia suustani (myös tänne saitille). En tiedä, mutta otaksun, että saitin modet ovat hahmottaneet persoonallisuuttani ja tietävät suurinpiirtein missä milloinkin menen. Kiitos heille siitä, että he ovat katsoneet sormiensa läpi raivoani. Kovin herkkänahkaiset tyypit sitä ei osaa tehdä.
IP	Lähetetty: 7.12.2007, 8:55 Hitaasti kirjoitti: IP kirjoitti: Lienee yksi suurimpia paheitani,että olen liian avoin.tulee välillä puhuttua niitäkin omia mielialoja ja-tekoja ,jotka ei oikeastaan toisille kuulu. . Itselläni sama vika, nuorempana varsinkin olin hirmuisen sinisilmäinen ja luottavainen, puhuin asioistani miettimättä laisinkaan onko vastapuoli halukas niitä kuulemaan tahi sen verran luotettava, ettei puhuisi eteenpäin. Muutaman selkäänpuukotuksen jälkeen oppinut miettimään ensin, mitä suustaan päästää ja osaa pitää tietyt asiat ominaan. . Minulla tuo avoimmuus on iän myötä lisääntynyt,puhun nyt entistä enemmän omista "asioistani/haluistani". joskus tuntuu itsestänikin että selitän ja sepustan liikaakin. Selkäänpuukottajia tuntuu löytyvän sillointällöin,mutta olen tainnut tulla jo immuuniksi niille tekijöille. Kyllä tämä elämäntyylini on tuonut paljon ystäviäkin ,jos kohta osa porukasta alkaa vierastaa ja osa alkaa pelätä että haluan onkia myös heiltä ,heidän salaisuuksiaan . Elämä on monimutkaista ja vielä monimutkaisemmaksi sen tekee se ,että nämä minun uskottuni ovat tapojeni mukaisesti yleensä (99,9%) naisia. Siinä kyllä syntyy aina jonkin tasoista erotiikan värinää ja minä nautin siitä ,vaikka se jääkin yleensä vain erotiikan ja flirtin puolelle , Parempi näin ,mutta kyllä on kiva leikitellä joskus ajatuksella,"entä jos?"
Hitaasti	Lähetetty: 6.12.2007, 10:35 IP kirjoitti: Lienee yksi suurimpia paheitani,että olen liian avoin.tulee välillä puhuttua niitäkin omia mielialoja ja-tekoja ,jotka ei oikeastaan toisille kuulu. Ilmeisesti meikäläistä pidetään joissakin piireissä hyvän tahtoisena hölmönä höpöttäjänä. Itselläni sama vika, nuorempana varsinkin olin hirmuisen sinisilmäinen ja luottavainen, puhuin asioistani miettimättä laisinkaan onko vastapuoli halukas niitä kuulemaan tahi sen verran luotettava, ettei puhuisi eteenpäin. Muutaman selkäänpuukotuksen jälkeen oppinut miettimään ensin, mitä suustaan päästää ja osaa pitää tietyt asiat ominaan. Luottamuksen ansainneelle voin kertoa kaiken haluamani ja vastaavasti hänen kertomat asiat pysyvät vain meidän välisinä asioina. BigBigGirl kirjoitti: No onko teillä sellasia kokemuksia et toinen avautuu ja rohtaistuu kertomaan omasta itsestään jotain sellasta mitä itselle on vierasta. Vieraille asioille ymmärryksen ja hyväksynnän antaminen on vaikeaa, jos oma kanta asiaan on erittäin negatiivinen. Erilaisuuden hyväksyy, jos itselle ei tule siitä mitään inhon tunnetta, vaan reagointi on neutraali. Aatteille ja kiinnostuksen kohteille, joita ei itse hyväksy, on vaikea antaa hyväksyntää ja ymmärrystä, oli kyse sitten esim. alistuminen suhteessa tai ääripäähän mentäessä lapsiin sekaantuminen. Nousee joko raivo, viha tai sääli kertojaa/tekijää kohtaan.
BigBigGirl	Lähetetty: 6.12.2007, 0:24 Haarniska74 kirjoitti: Avoimuus on aika monimuotoinen asia. Rehllisyys myös, ainakin aikuisilla. Totta - ja noita ei ehkä itse pysty edes arvioimaan vaan kyse on toisen yksilön kokemuksesta suhteessa sinuun. Vaatii aika hyvää kommunikaatiokykyä parisuhtees et avoimuutta pääsee edes kehittämään vuorovaikutuksessa ja sit saattaa olla vielä monimutkaiset reaktiot just esim. jos on mennyt puhumaan jotain joka loukkaa toista, vaikkei sitä haluaisikaan... Mut mulla vähän sama et mun tuttavapiiriin haarukoituu useimmiten vapaamielisii ihmisii ja avointa suhtautumista elämää kohtaan vaiks itse olen välillä vähän hissukseen
Haarniska74	Lähetetty: 5.12.2007, 11:50 Avoimuus on aika monimuotoinen asia. Rehllisyys myös, ainakin aikuisilla. Joskus aikanaan sanoin tyttöystävälle, että olisi mukava jos hänen yksi työkaverinsa tulisi meidän kanssa leikkimään... tai voitaisiin kysyä, että sopiiko sellainen. No veti siinä herneet nenään. Olisi kyllä riittänyt pelkkä EI sana. Mutta kyllä on jännä juttu miten voi ja pystyy toisesta ihmisestä huomaamaan sen, että mitä hänelle voi kertoa ja mitä hän ei halua kuulla. Ja itsekin olen joskus kertonut asioita ihmiselle joka ei ole pystynyt olemaan luottamuksen arvoinen (huomannut sen jälkikäteen). Toisaalta minulla on osunut enemmän luotettavia ihmisiä, kuin ei luotettavia... aina kavereista työkevereihin.
IP	Lähetetty: 5.12.2007, 9:35 Tulisydän kirjoitti: Onko avoimmuus pahe?^ Toki sitä saa omista asioista puhua niin paljon kuin itse tykkää, mutta mieleeni tulee taas, mitä se kannattaa?? Kenelle siitä on hyötyä? . Ei kai siitä omien asioiden puhumisesta ole kenellekkään mitään hyötyä.Päinvastoin olen ehkä tehnyt itseni joskus naurunalaiseksi tällä höpöttämiselläni, vaikka toisaalta olen saanut erittäin läheisiä ystäviäkin. Tämä saattaa olla myös piilevän narsismin alkuoireita ja nostaa sillä tavalla omaa mielialaa ja voihan niitä juttuja aina jieman värittää oman mielensä mukaan . Mikäänhän ei ole niin mielenkiintoista kuin kertoa totuuksia ja sekoittaa sekaan lievästi väritettyä ja katsoa miten vastapuoli reagoi ,meneekö kaikki läpi vai tuleeko vastaavasti sekoitettua totuutta toiselta puolelta. Eihän kaikesta tarvitse olla hyötyä, riittää monesti kun siitä on edes huvia.
tonib	Lähetetty: 4.12.2007, 19:27 BigBigGirl kirjoitti: Kumpaa osapuolta tarkoitat - vai kumpikin? Onkohan tuo sinusta yleistäkin? Sitä osapuolta jolle kerrotaan toiveita joita ei ymmärrä tai pysty täyttämään.
Tulisydän	Lähetetty: 4.12.2007, 18:49 Onko avoimmuus pahe?^ Tunteella ihminen reagoi kaikkeen, ja aivan jokainen ihminen, jos muuta väittää valehtelee. Tunteella reagoiminen ei sulje pois järjen käyttöä, mikä on enemmän kuin suotavaa, Iso Hukka. Kun näemme/tapaamme avoimen ihmisen, siis tuo ominaisuus näkyy, jos se on olemassa, miksi loukkaisimme tuon avoimen ihmisen mieltä, mitä se loukkaaminen meille antaa? Mitä iloa saamme siitä, että tuo avoin ihminen kokee tulleensa loukatuksi. Tiedän kyllä, minä paraskin kirjoittaja. Osaan vilpittömästi pyytää anteeksi ja myös tarkoitan sitä. Toki sitä saa omista asioista puhua niin paljon kuin itse tykkää, mutta mieleeni tulee taas, mitä se kannattaa?? Kenelle siitä on hyötyä? Mitä kuunteluun tulee, osaan sen auttavasti siinä mulla paljon petrattavaa. Kas kun mun ajatukset tahtovat olla niin hajanaisia. Mutta mitä salaisuuksiin tulee tai uskoutumiseen minulle, kerrotut asiat eivät kulje minusta eteenpäin, minä vaikenen kuin muuri ja sillä lunastan luottamuksen, jos lunastan.
IP	Lähetetty: 4.12.2007, 12:31 Lienee yksi suurimpia paheitani,että olen liian avoin.tulee välillä puhuttua niitäkin omia mielialoja ja-tekoja ,jotka ei oikeastaan toisille kuulu. Ilmeisesti meikäläistä pidetään joissakin piireissä hyvän tahtoisena hölmönä höpöttäjänä. Olen myös hyvä kuuntelemaan ja en puhu eteenpäin niitä mitä joku minulle puhuu. omista asioistani en osaa olla niin tarkka,tosin heitän kyllä sitten joskus niin paksua ,että jos joku uskoo niin huhhuh.
Tulisydän	Lähetetty: 4.12.2007, 11:25 BigBigGirl kirjoitti: Niin mikä se kohtuus on? Niinpä, mikä on kohtuus? Lähden siitä liikeelle, mitä kukin ihminen pitää kohtuutena. Eli tämä on sangen laaja kysymys. Itse kohtuutena itselleni pidän maalaisjärjen käyttöä ja omia resurssejani, sekä henkiseltä, että fyysiseltä kannalta katsottuna. Minä olen jossain mielessä erittäin lukkiutunut ihminen. Tällä hetkellä olen frigidi. Seksi ei voisi vähempää kiinnostaa, toivottavasti menee ohitse. BigBigGirl kirjoitti: Vaikuttaa siltä et ihmisen seksuaalisuus on niin mahdottoman laaja käsite että... Tuo mitä assa toi esille et odottaa itselleen jotain esim. anaaliseksiä on yksi näkökulma ja pystyykö toinen vastaamaan odotuksiin. Sit on sellanen näkökulma, ettei odota muutakuin hyväksyntää esim. et on CD, bisse, slave, fettari, polygami, frigidi, Master/Domme, ryhmäseksin ystävä jne. Sitähän seksi on, todella laaja ja monimuotoinen. Mikäli mies ehdottaisi minulle anaalia, siinä tekisi virheen. Minä en koskaan todennäköisesti pääse traumasta, jonka sain ollessani nuori tyttö. Tuossa kyllä ilmeisemmin aiheuttaisin pettymyksen miehelle. Siitä seuraanneet kivut ja tulehdukset, ei kiitos. Olen sitä mieltä, että kaikenlainen erilaisuus olisi enemmän kuin suotavaahyväksyä. Sillä seksuaalisesti toisin suuntautunut, kuin minä, ei tee ihmistä minusta huonommaksi, vaan voi jopa olla päinvastoin ja hyvä niin.
BigBigGirl	Lähetetty: 3.12.2007, 22:41 Tulisydän kirjoitti: Riippuu niin paljon siitä, mistä toiveesta on kysymys. Yleisesti olen avoimella mielellä uusiin juttuihin, mikäli ne menevät kohtuuden rajoissa. Niin mikä se kohtuus on? Vaikuttaa siltä et ihmisen seksuaalisuus on niin mahdottoman laaja käsite että... Tuo mitä assa toi esille et odottaa itselleen jotain esim. anaaliseksiä on yksi näkökulma ja pystyykö toinen vastaamaan odotuksiin. Sit on sellanen näkökulma, ettei odota muutakuin hyväksyntää esim. et on CD, bisse, slave, fettari, polygami, frigidi, Master/Domme, ryhmäseksin ystävä jne.
BigBigGirl	Lähetetty: 3.12.2007, 22:33 tonib kirjoitti: Jos ei pysty toisen toiveita täyttämään niin sitten eletään alemmuuskompleksissa Kumpaa osapuolta tarkoitat - vai kumpikin? Onkohan tuo sinusta yleistäkin?
tonib	Lähetetty: 3.12.2007, 20:57 BigBigGirl kirjoitti: No onko teillä sellasia kokemuksia et toinen avautuu ja rohtaistuu kertomaan omasta itsestään jotain sellasta mitä itselle on vierasta tai et pysty vastaamaan toisen toiveisiin? Eli miten helppoo/vaikeeta on olla avoimin silmin toisen mieltymyksiä kohtaan, vaikkei ne innostaisi itseä? Jos ei pysty toisen toiveita täyttämään niin sitten eletään alemmuuskompleksissa. Ei ole helppoa jos toinen haluaa eri asioita, ei sellainen toimi.

Powered by phpBB and Ad Infinitum v1.06