Kirjoittaja Viesti
Mulli
LähetäLähetetty: 2.1.2008, 12:36

Hm. Mitä monimutkaista tässä on? Jos sinua petetään, ukko kankaalle ja uutta putkeen.

Tämä maailma on hankala paikka, jos siitä sellaisen haluaa.
Eliksiiri
LähetäLähetetty: 1.12.2007, 12:01

^Eihän aloittaja sitä itse bisseyttä pelännytkään, vaan kyse taisi olla luottamuksen menettämisestä ja asian pöydälle ottamisesta. On paljon hempompaa syyttää ja narauttaa kumppani pettämästä vastakkaisen sukupuolen kanssa.
RM
LähetäLähetetty: 1.12.2007, 2:31

Voi tyttö, kulta älä pelkää sillä kaikella on kaksi puolta jos vaikka sinä ole bi niin miksi miehesi voi olla myös.
Mutta jos sinä olet Lesbo niin miehesi voi olla Homo? Rolling Eyes
Aapo
LähetäLähetetty: 30.11.2007, 11:36

Heti alkuun totean, etten lukenut ajanpuutteeen vuoksi kuin pari ensimmäistä - eli pahoittelen jos jauhan samaa.

Itselläni tämä biseksuaalisuus on ollut selvää jo ihan teini-iän myllerrysten ajoista lähtien. Olen siis kokenut niin naiset kuin miehet seksuaalisesti kiihottaviksi. Mutta seksiä miehen kanssa olen harrastanut vain kerran ja siitä jäi sellainen kutina perseeseen Very Happy, etten oikein halunnutkaan sitä enempää. Seksi naisten kans on kivempaa. Mutta siis tykkään katsella myös miehiä sillä silmällä ja minusta se on vain positiivista.

Olen ollut naimisissa 15 vuotta ja mulla on viisi lasta, enkä koe, että minun olisi tarvinnut hakea muuta. Seksi sujuu just niin kuin pitää ja en ole haikaillut muiden naisten, enkä miesten perään. Vielä ainakaan - eihän
sitä koskaan voi varma olla.

Mutta luulisinpa, että vaimolleni olisi varmaan suurempi järkytys se, että jos hän yllättäisi naapurin isännän imemässä minun kullia, kuin se että kullia imisi naapurin emäntä. Se tulisi niin yllättävältä taholta se isku. Kun kuitenkin miehet saunoo keskenään ja tekee keskenään paljon muutenkin erinäisiä asioita.

En itse lähtisi salaa hankkimaan homofantasioille konkreettista kohdetta, kun se pettämisen tie on niin lyhyt - aina on joku joka huomaa jotain ja katsoo vekvollisuudekseen rapaortoida asiasta joko suoraan tai vihjailemalla. Enkä heterofantasioille myöskään. Pettäminen on ahdistavaa ja se ei missään muodossa rakenna mitään.

Ja jos se tarve olla seksuaalisesti oman sukupuolenedustajan kanssa kasvaa niin suureksi, niin silloin tilanne pitäisi pysähtyä miettimään ja pohtia vaikuttaako se mitenkä nykyisiin suhteisiin ja muutenkin elämiseen.

Mutta tämä aloitusviestin mies ei varmaankaan ole sinut itsensä kanssa ja hänellä on menossa jokin itsensä etsintä/kokeilu vaihe.Mutta jos se jatkuu kovin pitkään, eli näitä mies suhteita vaan tulee lisää ja niissä haluaa pysyä kiinni, niin silloin se ei ole enää kokeilua, vaan kyse on sitten jo vakavammasta asiasta ja silloin ollaan hankalassa tilanteessa.
Mutta olen myös sitä mieltä, että ei missään nimessä pidä lähteä tähän leikkiin mukaan jos sitä ei halua, eli niinkuin täällä ehdotettiin, että vaimon pitäisi hyväksyä miehen kaveri mukaan petipuuhiin. Mikäs siinä jos nainen sen hyväksyy ja se on hänestä ok.

Mutta kyllä varmaan on jossain vaiheessa asia nostettava pöydälle ja otettava asia puheeksi, varsinkin jos miehen miehiset seikkailut jatkuu.
Ei parisuhde voi toimia kovin pitkään noin, varsinkin jos toinen kokee asian häiritseväksi.

Mutta sinänsä biseksuaalisuudessa ei ole mitään negatiivista. Maailma on täynnä kauniita ihmisiä Wink
taas
LähetäLähetetty: 29.11.2007, 22:20

Olen muuten ennenkin törmännyt siihen, että on esim. hetero ja homoseksuaali kehittelemässä suhdetta, ja sitten hetero päättääkin että toinen on hänelle vain koe-eläin ja fantasiantoteuttaja, joka ei kelpaa oikeaksi suhteeksi. Näin kertoi minulle yks toinen keskustelufoorumi, lisäksi olin jopa itsekin kerran melkein siinä pisteessä, kun naispuolinen ystävä (kännissä) alkoi ehdotella seksiä, ja lupauduin että ehkä joskus.Oli hauskaa ja miehet olivat kohdelleet meitä kaltoin. No ajattelin asiaa itsekseni mutten koskaan sitten halunnut oikeasti. Se ystävyys viileni yhtäkkiä ja tajusin että kaverini olisikin ollut tosissaan, ja ei halunnut enää kohdata mua sen jälkeen kun pallo oli heitetty ilmaan eikä sitä napattukaan kiinni.
Jotenkin omankin miehenikin kohdalla pelkään, että jossain on homo mies sydän särkyneenä kun mies tahtoo elää kaksoiselämäänsä. toisaalta tiedän myös että kokeilu ei ole mikään 5 vuotta vanha asia, joten voi olla niinkin että on vasta hankkimassa ensimmäisiä kokeiluja-
taas
LähetäLähetetty: 29.11.2007, 21:42

kiitos pitkästä kirjoituksesta joka avasi jotain ja myös tukee niitä ajatuksia joita olen ajatellut.
en tiedä mitä olisin tehnyt jos hän olisi jonain päivänä sanonut "hei kuule, lähden nyt miehen kanssa, oon bi haittaako"...
eli kai tässä o n nimenomaan kyse valehtelusta, mutta myös siitä että on aika vaikea hyväksyä että pitää jakaa toinen...
Välillä tuntuu että tässä nyt tosiaankin on kyse vain nahan vatkauksesta eikä mistään elämää suuremmasta, välillä taas tuntuu että tämä on aivan liikaa.
kode
LähetäLähetetty: 29.11.2007, 20:36

Moi!

Mä olen homokundi ja satuin eka kertaa tähän foorumiin vierailulle. Tuli tämä threadi vastaan, joten ajattelin jotain kirjoitella, vaikka tuskinpa musta mitään syvempää hyötyä ketjun aloittajalle on Smile

Mä olen pahoillani, että sä jouduit löytämään yllättäen salatun puolen ihmisestä, jonka pitäis olla se kaikkein läheisin elämässä. Henkilökohtaisesti mä en kestä sitä, että ihmiset pettää, joten voin hyvin kuvitella miltä susta tuntuu. Yhtään tietenkään tietämättä millainen miehesi on voisin kuvitella, että hän on biseksuaali, tai itsensä heteroksi tunteva mies, joka ei kestä ajatusta olevansa homo (perinteisessä mielessä, jossa homot ovat naismaisia löysäranteita), ja mikäli hän ei ole täysin omatunnoton voisin kuvitella, että tilanne ei ole hänellekään kovin helppo.

Mä olen törmännyt muutamaan kundiin elämäni aikana, joiden voin sanoa olevan biseksuaaleja. Yhteen rakastuin (varsin yksipuolisesti tosin) ja vaikka oli aika selvää, että hän tuntee vetoa myös miehiin, hän ei vaan pystynyt hyväksymään asiaa. Mä yritin sanoa hänelle, että älä ikinä valehtele itsellesi, vaan ole mitä olet, sillä valehtelu tuhoaa sut sisältäpäin hitaasti, mutta varmasti. Mutta enpä mä pystynyt paljoa tekemään asian eteen, sillä hänellä oli tiivis heterokaverien porukka, johon hän ihan ehdottomasti kuului; oli kuulunut lapsuudesta lähtien. Kaverien kesken homoista tehtiin pilkkaa tiettyyn pisteeseen asti, vaikka tuskin joukossa mitään varsinaisia homofobeja oli. Mutta kyllähän me tiedetään kaikki, että homous on vieläkin tosi suuri stigma Suomessa ja harvat haluaa julkisesti olla homoja. Kaiken lisäksi kun täältä ei oikein löydy maskuliinisia julkkishomoja joihin kundit vois samaistua. Mutta joka tapauksessa mun kaveri ei halunnut tai uskaltanut astua pois siitä elämästä mun kanssani johonkin tuntemattomaan. Ja se oli ihan jees, mä toivon hänelle kaikkea hyvää. Näin hänet usein sitten mun jälkeen tulleen tyttöystävänsä kanssa ja mietin kyllä mitä tulevaisuus hänelle/heille tuo.

Joillekin on vaan helpompi elää valtaväestön ehdoilla yrittämättä etsiä just sitä itselleen sopivaa elämää, sillä on pelottavaa kokea olevansa yhteiskunnan valtaväestön ulkopuolella. Ja mä ymmärrän hyvin sen, sillä en itsekään toitota kaikille homouttani, mikä kuitenkin loppujen lopuksi on vain yksi osa mua. Mulla on ollut vuosien varrella kaikenlaisia ystäviä ja täytyy ihan oikeasti sanoa, että seksuaalinen suuntautuminen ei ole se mikä ihmisistä tulee päällimmäisenä mieleen, vaan ne ihmisen tekemät teot ja ihmisen olemus. Toisaalta mä myös hyvin ymmärrän tietyn kiihottavan poltteen mikä kaksoiselämästä syntyy, kun tekee jotain salattua ja kiellettyä, josta saa nautintoa. Mä olen itse kasvanut ulos varsinaisesta salailusta ja mulle tulee huono olo, jos valehtelen läheisilleni, mutta ihmiset on niin erilaisia.

Ketjun aloittajan mies saattaa nähdä miehet elämässään niin erillisenä osana normaalista elämästään, että ei edes koe tekevänsä väärin (tai on turruttanut tämän tunteen). Vietti olla miesten kanssa voi vaan olla niin voimakas, että hän ei voi vastustaa sitä, ja siis mitäpä siihen voisi sanoa, olisi hienoa, jos hänen ei pitäisikään vastustaa luonnollista olemustaan. Ongelma kyseisen kundin kanssa on valehtelu, joka on paha juttu ihmissuhteessa. Sua ehkä pelottaa puhua asiasta suoraan hänen kanssaan, mutta tiedätsä, mikäli sä haluat, että te olette jotain muuta kuin kulissi onko sulla muuta vaihtoehtoa? Toki jos nykyiseen järjestelyyn tottuu niin mikäs siinä, mutta sä et kuulosta onnelliselta ja on kauheeta, että sun pitäis "pilata" elämäs sen takia, että toinen ei kykene pitämään munaansa housuissaan. Tai kykene olemaan hetero, jolle sä olet kaikki mitä hän haluaa. Olis toki hienoa yhden kirjoittajan ehdotus, että kutsuisit teidän sänkyyn miehen miesystäviä, mutta toimisko juttu muuta kuin jonain seksifantasiana? Henkilökohtaisesti kolmiodraamat tuntuu aika utopistisilta, mutta se toki saattaa johtua vaan omasta tietämättömyydestäni.

Maailma on niin skeidaa välillä, mutta joskus ne hyvät asiat pitää kaivaa esiin kaiken sen keskeltä. Sun miehes kuitenkin ilmeisesti rakastaa sua, vaikka biseksuaali onkin, joten ainakin hän ehkä on sulle tosi läheinen ystävä. Mä toivon, että asiat järjestyy haluamallesi mallille vaikka edessä voi kyyneliä ollakin. Musta vaan tuntuu, että jokaiselle meistä kuuluu mahdollisuus onneen ihmisen kanssa, jolle riittää ihan vaan sinä yksin. Toisaalta maailma on täynnä erilaisia mahdollisuuksia, ja onnea voi olla niin monenlaista.
taas
LähetäLähetetty: 29.11.2007, 16:23

Näin on. En vain tutki miehen kännykkää ilman lupaa. Mies ei tiedä että tiedän ja antaa vastata puhelimeensa ja sellaista. Eihän nyt arska ja reino miehen puh. luettelossa mitään meinaa.
Enkä ole lukenut miehen viestejä koskaan, enkä lue. Oman kännykkäni kalenterista näin että nyt on 4 viikkoa siitä kun viimeksi meni myöhään töistä.
Tarkoitus ei ole alkaa tästä uutta keskustelua, mielestäni kännykkää voi katsoa jos on suhde avoin. Tekstiviestejä ei kannata lukea koska siellä voi olla jonkun muunkin asiat.
Tulisydän
LähetäLähetetty: 29.11.2007, 14:40

^Kuules minusta, vieras, sinun kommenttisi oli ihan hyvä.
Ei me kukaan tiedetä todellakaan muutakuin, mitä ketjunaloittaja on kertonut meille.

Tuossa olet kyllä ihan oikeassa, että mitään toisen yksityisyyttä koskevaa ei toiset saa tutkia ilman ko. henkilön lupaa.
Minä en tuomitse ketään, enkä osoita sormella, se ei kuulu tapoihini.

Tässä nyt vähän offina: opetin äitiäni kädestä pitäen lukemaan tekstiviestinsä ja vielä moneen kertaan.
Itselläni oli vain erittäin tunkeileva olo, kun katselin hänen saamiaan tekstiviestejä. Kysyinkin: "En haluaisi lukea viestejäsi, mutta voinko lukea, että pystyn sinua opettamaan?" Hän: "Lue vaan, mää en osaa ees aukaista niitä".

Ja niin minä lähetin äidilleni tekstiviestin ja kun sitten myöhemmin soitin, kysyin oliko hän saanut luettua viestini, vastasi, että oli.
Niin
LähetäLähetetty: 29.11.2007, 14:21

Miehesi ei ole todellakaan puhtaat jauhot pussissa liikkeellä. Hyviä kommentteja ja tukea on sinulle annettu. Tästä huolimatta mainitsisin, että hyvään parisuhteeseen, jonka pitäisi rakentua luottamukselle, ei kuulu kyllä toisen kännykän tai meilien selailu. Tämä liittyy suhteen ulkopuolisestikin ihan Suomen laillisiin seikkoihin. Toki tilanteen voi nyt kokea olevan eri kun jo tietää pettämisestä/touhuista (en oletakaan että sitä kautta olisit saanut alunperinkin tietää), mutta minusta se ei oikeastaan vieläkään anna oikeutusta (laillisesti ei mitenkään). Tärkeämpää on yrittää jaksaa odottaa voimien hiljalleen keräämistä ja sitten puolison kohtaamista "puhtaasti".

No, ei oma tilanteeni, enkä tunne asiasta muuta kuin sen vähän mitä täällä on kerrottu, joten toisaalta tämä kommentointi on hyvin jääviä.
taas
LähetäLähetetty: 29.11.2007, 12:38

cowboi45 kirjoitti:
Kärpasestä härkänen...Jos tuntuu maailma kaatuvan niin silloin kannattaa turvautua WhatIf-menettelyyn ,joka toimii seuraavalla tavalla MitäJos miehesi olisi paljastunut murhaajaksi ,MitäJos miehesi olisi paljastunut pedofiiliksi,MitäJos miehesi olisi halvaantunut loppu elämäkseen,MitäJos olisi kuollut,MitäJos...


tämä on hyvä idea. ainakin tällä konstilla pääsee taas yhden kymmenen minuutin jakson eteenpäin. Eilen en tiennyt mitä olisi tehnyt niinpä otin mieheltä kunnolla suihin. Siinäkin aika kuluu. Kännykästä nimittäin näin että nyt ei ole poloinen kahteen-kolmeen viikkoon saanut kunnolla miestäkään. Tästä se lähtee sitten pikkuhiljaa, ehkä vuoden päästä jos olen oikein kiltti enkä säikytä häntä, enkä motkota ja nalkuta yhtään, voitan hänen luottamuksensa ja saan joululahjaksi rehellisyyttä ja rakkautta.

Minulla on kaksi vaihtoehtoa: joko lähden tai jään. ehdot ovat tiedossa.
Tulisydän
LähetäLähetetty: 29.11.2007, 9:56

taas kirjoitti:
Tietäisipä mies että hän on minulle tärkeistä tärkein ihminen, olipa mitä suuntausta hyvänsä.
Tuo on asia, joka sinun kannattaisi kertoa miehellesi, sillä ketään ihmistä ei voi pitää itsestään selvyytenä.

Kuten piti tämä mainitsemani erittäin läheinen mieshenkilö tätä tyttöystäväänsä, sanoen vain, että kyllä tuo tyttö tässä pysyy, kun minä varottelin häntä tulevasta, sillä näin tilanteen liiankin selvästi.

Mutta se, että tämä tyttö lähti, sai minussa kaiken muun masennuksen keskellä shokkitilaan. Sillä tuo tyttö on kuin siskoni, vaikkei sitä ole. Ja biologinen siskoni on minulle hyvin etäinen.

Lainaus:
On niin paljon muutakin miksi hänen kanssaan olen kuin pelkkä heterosuhde.
toisaalta pitäisi kai hänen se tietää.
Kerro myös tuo hänelle, kun aika on.



Lainaus:
mikä loukaa eniten on tämä että minulle uskotellaan suhteemme olevan tietynlainen ja perustuvan tiettyihin juttuihin, joista minä sitten omalta osaltani yritän pitää kiinni koska se on minulle helppoa, ei tuota vaikeuksia ja pyrin uskollisuuteen hänen takiaan, ja ehkä jopa kuitenkin jollain tavalla teen uhrauksia sen eteen tietämättä että toinen tekee sen vain minun mielikseni ja vain päällisin puolin, tietämättä edes mitä minä saattaisin haluta jos tietäisin totuuen..
Nämä ovat erittäin arkoja asioita ja ensimmäinen reaktio on suuttumus ja loukkaantuminen. Mutta en kyllä itse vastaavassa tilanteessa pystyisi tekemään uhrauksia, ainakaan kovin pitkään... Niin työlästä on elää toisin kuin itse elämänsä mieltää. Aikanaan pokkuroin siellä ja täällä, tein toisten mieliksi, enää en kykene.
Koska ostin hyväksyntää itselleni ja koska olen syvästi tunteella reagoiva nainen.
Älä kuitenkaan uhraa elämääsi toisen vuoksi. Vuosien jälkeen, ihmettelet, mitä olet tehnyt, kun olisit voinut tehdä toisinkin.
Suhteenne voisi tietysti jatkua ystävyyspohjalta, sitten kun olette tuoneet tuon asian päivänvaloon, näin toivon.

Lainaus:

Sitten toinen kuvittelee että avioliitto onn jotain mikä pitää minua pystyssä eikä voi sanoa totuutta. Hän sanelee tällä tavalla minulle, mitä roolia minun pitää omassa elämässäni esittää hänelle, kaikki menee pilalle sillä tavalla. Aivan kaikki.
Älä kuvittele avioliittoa miksikään muuksi, kuin se sinulle kasvonsa näyttää. Älä myöskään koskaan anna kenenkään sanella sinulle mitään roolia. Minä toivon totisesti, että löydät omat vahvuutesi ja teet niin kuin sinusta tuntuu oikealta.
Ystävyydellä Heart Pink
TS Wink
cowboi45
LähetäLähetetty: 29.11.2007, 0:30

Kärpasestä härkänen...Jos tuntuu maailma kaatuvan niin silloin kannattaa turvautua WhatIf-menettelyyn ,joka toimii seuraavalla tavalla MitäJos miehesi olisi paljastunut murhaajaksi ,MitäJos miehesi olisi paljastunut pedofiiliksi,MitäJos miehesi olisi halvaantunut loppu elämäkseen,MitäJos olisi kuollut,MitäJos...tällälailla kun asioita laittaa mitta suhteisiin ,niin huomaa loppujen lopuksi lätkivänsä kärpästä ydinkärjellä....joku maailmalla etsii juoma kelpoista vettä ,toinen suree jonkun ihmisen seksuaalista- identiteettiä .Olisiko asia sitten parempi ,jos miehesi olisi pettänyt naisen kanssa .Tuskin,koska silloin olisit miettinyt mitä vikaa Sinussa on .Pettäminen on väärin ,en kiellä sitä asiaa .Se tekee katkeraksi ja vihaiseksi ,kostonhimoiseksi yms.Tässäkään asiassa ET olisi voinnut tarjota hänelle mitä hän haluaa .Erittäin hienotunteinen keskustelu asiasta on ainoa ratkaisu ja se kannattaa tehdä "jäähtynein mielin"
Very Happy Toivottavasti asiat selviää Peukku
taas hän
LähetäLähetetty: 28.11.2007, 23:11

Täytyy vain nyt tässä välissä kiittää kaikkia tähän mennessä vastanneita, en olisi ymmärtävämpiä ja mukavampia viestejä voinut toivoa tässä tilanteessa.
Varmasti jos on palsta nimeltä seksitreffit, niin on porukkaa jotka tunnustavat näiden ja monienkin kummallisten ihmismielen asioiden olemassaolon ja ovat myös miettineet asioita.
taas
LähetäLähetetty: 28.11.2007, 22:14

Tietäisipä mies että hän on minulle tärkeistä tärkein ihminen, olipa mitä suuntausta hyvänsä.
Helppohan sanoa kun asia ei nyt tule enää yllätyksenä. On niin paljon muutakin miksi hänen kanssaan olen kuin pelkkä heterosuhde.
toisaalta pitäisi kai hänen se tietää.
En minä tarvitse koko miestä "miehenä", jos asia muuttuisi niin en minä siihen kaatuisi että suhteemme muuttaisi muotoaan, mikä loukaa eniten on tämä että minulle uskotellaan suhteemme olevan tietynlainen ja perustuvan tiettyihin juttuihin, joista minä sitten omalta osaltani yritän pitää kiinni koska se on minulle helppoa, ei tuota vaikeuksia ja pyrin uskollisuuteen hänen takiaan, ja ehkä jopa kuitenkin jollain tavalla teen uhrauksia sen eteen tietämättä että toinen tekee sen vain minun mielikseni ja vain päällisin puolin, tietämättä edes mitä minä saattaisin haluta jos tietäisin totuuen..ajattelepa sitäkin bi-mies joka vastasit minulle, joka runkuttelet miehiä vaimoltasi salaa: entä jos vaimollasi olisi vaikkapa oikein romanttinen työpaikkaromanssi, tai jospa hän kiinnoistuisi jostain naisesta, tai haluaisi ystävystyä jonkun kanssa ja siihen liityyisi seksi tms, joka voisi piristää häntä ja hän sitten kieltäytyy siitä ollakseen uskollinen sinulle, joka homottelet salaa kuitenkin huolimatta siitä miten uskollinen aimo yrittää sinulle olla.
Sitten toinen kuvittelee että avioliitto onn jotain mikä pitää minua pystyssä eikä voi sanoa totuutta. Hän sanelee tällä tavalla minulle, mitä roolia minun pitää omassa elämässäni esittää hänelle, kaikki menee pilalle sillä tavalla. Aivan kaikki.

Powered by phpBB and Ad Infinitum v1.06