Kirjoittaja Viesti
Vieras
LähetäLähetetty: 15.7.2007, 13:52

Eiköhän tämä asia ole tässä. Ei tässä enää voi mitään sanoa ilman että alkaisi toistamaan itseään tai kuulostamaan siltä, että kerjää sääliä, mitä en missään nimessä ole tekemässä. Kiitoksia silti kaikille vastauksista

Eliksiiri kirjoitti:
Itse suuntaan seuraavaksi synnytysvalmennukseen, josta toivottavasti saan apua tulevan, oman hetkitäisen tuskani läpikäymiseen!


Ai sinulla on sellainen suuri asia edessä. Onnea matkaan ja muutenkin hyvää jatkoa elämässäsi!
Eliksiiri
LähetäLähetetty: 15.7.2007, 11:30

Anonymous kirjoitti:
Olisitko itse valmis seurustelemaan sellaisen miehen kanssa joka avoimesti myöntää että tällaisia ajatuksia liikkuu päässä?

Itseasiassa voisin ollakin. Olisin puolisolleni tukipilari (en siis nyrkkeilysäkki Laughing ), jonka puoleen olisi helppo kääntyä ja tukea hakea; voisimme yhdessä hakea apua ja käydä ongelmaasi läpi. Jos mieheni ihan oikeasti myöntäisi "sairautensa" pyrkien itsekin muutokseen ja välttämään kaikin puolin moisia tilanteita, niin tottakai hänen rinnallaan kulkisin. Muutos lähtee aina itsestään ja omasta halustaan!

Mutta mikäli mies ei olisi itse valmin muutokseen, olisi minun aivan turha edes yrittää. Silloin olisi todellakin parempi kulkea eri suuntiin ja pysyä moisesta ihmisestä mahd. kaukana. On turha satuttaa omaa elämäänsä toisen ihmisen patoutumien vuoksi, mikäli sille ei ole minkäänlaista järkisyytä.

Toivon ihan oikeasti, että menet vaikka jonnekin mielen hallinnan kurssille, jossa oppii keinoja purkamaan omia ajatuksiaan ja jäsentämään omaa mielenjuoksuaan. Kun sitten joskus kohtaat oman agressiosi kanssa, voit kokeilla kurssilla oppimisia asioita. Kaikille meille erilaiset asiat tuottavat tuskaa /agressiota, mutta jokaisella meillä tulisi olla myös keino käsitellä niitä. Toiset suuntaavat tuolloin lenkille, toiset kuntosalille... Itse suuntaan seuraavaksi synnytysvalmennukseen, josta toivottavasti saan apua tulevan, oman hetkitäisen tuskani läpikäymiseen! Laughing Apua saa, kun sitä vain osaa ja uskaltaa pyytää!

Älä luovuta tuossa taistelussa itseäsi vastaan koskaan, se ei olisi oikein! Jollain tapaa olet antanut omalle mielellesi jo ylivallan, nyt tarvitset enää vain keinot sen kukistamiseen! Edelleenkin haluan toivottaa onnea ja voimaa matkallesi -olipa se tie kuinka kivinen tai pitkä tahansa!
Vieras
LähetäLähetetty: 15.7.2007, 2:28

Eliksiiri kirjoitti:
Jos olet jo päättänyt olla yksin ja naista saamatta, niin miksi vaivaudut edes asiasta kyselemään? Sanoo sinulle vastaukseksi niin tai näin, niin aina se on kuitenkin väärinpäin. Elä niinkuin itse parhaaksi näät, mutta ole sovussa päätöstesi kanssa!


Eliksiiri! Sinua lämminhenkisempää ihmistä saa hakea ja ei silti välttämättä löydä! Kunpa kaikki olisivat kuten sinä!

En minä ole mitään päättänyt olla yksin ja naista saamatta, eihän tuollainen ole edes luonnollista, mutta se todellisuus, se todellisuus.

Olisitko itse valmis seurustelemaan sellaisen miehen kanssa joka avoimesti myöntää että tällaisia ajatuksia liikkuu päässä?(tiedän että olet tuon Assan kanssa mutta niinkuin hypoteettisesti). Tuskinpa olisit.

Minä tiedän että minä olen henkisesti hieman sairas ihminen. Silti minä muuten elän täysin normaalia elämää, käyn töissä ym, mutta mitään parisuhdetta en voisi ajatellakaan. Minun tapauksessani lienee jonkinlainen tekijä, se että ollessani pieni isäpuoleni hakkasi minua jatkuvasti 13 ikävuoteen asti jolloin aloin pystyä pistämään vähän hanttiinkin. Äitini vaan totesi siihen että minun täytyy olla kiltisti etten suututa häntä.

Joten minusta on kasvanut tällainen kieroutunut ihminen. Sanottakoon tuohon että isäpuoleni kuoli auto-onnettomuudessa 4v sitten ja aivan aidosti olin iloinen hänen kuolemastaan. Kenties sairaan ihmisen merkki iloita jonkun kuolemasta mutta näin on.

Kenties minun pitäisi hankkia jotain ns ammattiapua mutta koska en ole koskaan ketään kohtaan konkreettisesti pahaa tehnyt niin se tuntuu turhalta. Jos minä jatkan tätä rataa elämäni loppuun asti että olen koko ajan yksin niin kenties se on paras ratkaisu ihan kaikkien näkökulmasta. Minulla on noita ns tyttöystäviä joille minun täytyy maksaa mutta muuten elän kuin normaali ihminen.

Kiitos silti eliksiiri!
Vieras
LähetäLähetetty: 15.7.2007, 2:01

Kiitos viisaasta viestistäsi big girl. Sitä oli mukava lukea. Olin äsken(siis kun kirjoitan tätä niin kello on sunnuntai-aamu klo 2) Tikkurilan eräässä baarissa(mainostaminen ei lienee sallittua), jossa on bändi ja tanssitaan. Olin suorastaan yllättynyt kun peräti kolme kertaa naiset tulivat hakemaan minua tanssimaan joten kenties en sittenkään aivan sieltä vastenmielisemmästä päästä ole ulkonäöltäni.

No ei liity mitenkään topiciin mutta pitipähän hehkuttaa,heh.

Todellisuus on osaltani paljon synkempi. Vaikka sanottekin kuinka jokaisella on joskus väkivaltaisia ajatuksia niin tiedän että omalta osaltani ne ajatukset siirtyisivät tekoihin jos minulla olisi suhde. Mistäkö tiedän? No minä vaan tiedän. Enempääselityksiä ei tarvita. Joten todellakin parempi on se vaihtoehto, että minä pysyn kaukana naisista romanttisessa mielessä. Totta kai voin käydä tanssiravintolassa ja tanssia heidän kanssaan mutta mitään suurempaa ei asiasta koskaan tule. Minun tyttöystäväni ovat niitäjoile minun täytyy maksaa.
Eliksiiri
LähetäLähetetty: 15.7.2007, 0:38

Jos olet jo päättänyt olla yksin ja naista saamatta, niin miksi vaivaudut edes asiasta kyselemään? Sanoo sinulle vastaukseksi niin tai näin, niin aina se on kuitenkin väärinpäin. Elä niinkuin itse parhaaksi näät, mutta ole sovussa päätöstesi kanssa!
assa
LähetäLähetetty: 15.7.2007, 0:27

Anonymous kirjoitti:
kun minua luultiin trolliksi, niin minkä ihmeen takia joku huvikseen tällaisia kirjoittelisi?


Sitä samaa täälläkin on ihmetelty joidenkin tapausten kohdalla.

Lainaus:
Minä kysyn ihan vakavissani mutta miten minusta tuntuu että te ette ota minua vakavissanne?


Omalta kohdaltani vastasin ihan vakavissani sinulle.
BigBigGirl
LähetäLähetetty: 14.7.2007, 23:52

Jos susta siltä tuntuu et sun on parempi olla ilman parisuhdetta niin se on ihan ok.

Sen haluan vaan sanoa et varmaan meidän kaikkien mieles liikkuu ainakin jonkin verran väkivaltaisia tai muuten perin outoja ajatuksia ja se ei tee meistä kuitenkaan väkivaltaisia ihmisiä. Aggressio kuuluu ihmisyyteen, mut se on tietty tärkee osata kanavoida turvallisesti jonnekin lyömättä ketään.

Mäki joskus oikein hekumoin väkivaltaisilla ajatuksialla jotakin ikävää ihmistä kohtaan - sellasta joka on ikävä muille. Suunnittelen mitä todella ikävää voisin tehdä hänelle - sellaisia kostonhimoisia ajatuksia. En kuitenkaan tee mitään vaan hymyilen ja naureskelen omille sotasuunnitelomilleni, kun taas näen tämän inhoni kohteen... Laughing ja päinvastoin - saatan olla poikkeuksellisen ystävällinen häntä kohtaan Exclamation EDn tiedä kumpaa manipuloin - häntä vai itseäni Laughing ?

Ihmisen mieleen liittyy hyvä ja paha väistämättä. Hyvää ei ole ilman pahaa. Hyvä ja paha taistelee joskus keskenään. Jos yrittää jotenkin poistaa itsestään sen pahan niin se paha saattaa muuttua todeksi yllättävässä tilanteessa - esim. väkivaltana.

Eli mun järjen mukaan sul ei ole sitä pelkoa koska tiedostat pahan puolesi. Mutta itse tiedät itsesi parhaiten ja olet itse vain vastuussa itsestäsi eli käytä omaa järkeä ja tee minkä parhaaksi katsot. Siinä asiassa olen eri mieltä kanssasi, että olisit tunnekylmä - päinvastoin, jos reagoisit noin herkästi esim. mahdollisen tyttöystäväsi katseeseenkin...olet paremminkin tunnekuuma minunmielestäni Wink
Vieras
LähetäLähetetty: 14.7.2007, 23:18

Latsi kirjoitti:
Naistenhakkaajat kuuluvat minunkin luokittelussa kengänpohjaan tarttuneen koiranpaskan alapuolelle, joten jos tiedät, että löisit niin hyvä, silloin valintasi on oikea.


Kiitos Latsi. Tuo oli se kommentti jota kalastelinkin. Tosiaankaan en ole koskaan ketään ihmistä lyönyt, miestä tai naista, mutta tiedän aivan varmasti että jos minulla olisi nainen niin hakkaisin sitä ja kyttäisin hänen joka liikettä. Johtuu ainoastaan siitä, että minä olen todella pitkän ajan ollut yksin niin jos minulla olisi nainen niin kyttäisin hänen joka ikistä liikettä ja miettisin että missähän se nyt taas on eli olisin sairaalloisen mustasukkainen.

Minusta ei enää mitään ihmistä saa, myönnän sen itsekin, minä olen tunne-elämältäni täysin kuollut, mutta mielestäni nykytilanne on parempi eli se ns tyttöystävä.
Latsi
LähetäLähetetty: 14.7.2007, 22:47

Ei se tyttöystävän hommaaminen helppoa ole myönnän sen, mutta mitään ei saa ellei yritä.
Naistenhakkaajat kuuluvat minunkin luokittelussa kengänpohjaan tarttuneen koiranpaskan alapuolelle, joten jos tiedät, että löisit niin hyvä, silloin valintasi on oikea.
Vieras
LähetäLähetetty: 14.7.2007, 22:22

Minulla on mimmi jota käyn noin kerran kuussa panemassa ja sitten maksan hänelle. Minä olen järkeillyt tämän asian sillä tavalla että monella miehellä menee eron jälkeisiin elatusmaksuihin enemmän rahaa kuin minulla tähän tyttöystävään.

Minä olen yllättynyt näistä vastauksista silläitsenikin mielestä naisten hakkaaminen on raukkamaista joten jos joku sanoo olevansa naistenhakkaaja niin voiko hänelle mitään muuta sanoa kuin että pysy kaukana naisista? Ei todellakaan että hanki itsellesi naisystävä.
sälli22v
LähetäLähetetty: 14.7.2007, 22:17

Ehkä kantsis vaa koittaa tosiaan ettiä joku mimmi ja kerrot hänelle näistä sun fiiliksistä? Siinähän samalla huomaat että mimmi todella pitää sinusta jos haluaa seurustella. Tuskin tämmönen muija edes antaa sitten syytä mustasukkaisuuteen. Jos kuitenkin antaa siis vaikka flirttailee muitten kanssa tai muuta semmosta niin sittenhän sinä voit kokeilla että onko susta hakkaamaan muijaa ja tästä sun ei tartte ees syyttää itteäs kun muija on kokoajan tiennyt että sä voit vähän laittaa tuulemaan jos tämmöstä tapahtuu Smile
Asia erikseen on sitten jos sä kuvittelet kovasti eli oot vainoharhanen niin siihen tuskin auttaa muukuin kova lääkitys tai sit se että hommaat itsetunnon.
Sitten kun sinulla on hyvä itsetunto niin voit vain ajatella että se ämmähän siinä menettää etkä sinä Cool
Vieras
LähetäLähetetty: 14.7.2007, 22:17

Sinä et nyt oikein ymmärrä, sori vaan. Sinä sanot että hommaa naisystävä ikään kuin sanoisit että mene kauppaan ostamaan kaljaa. Joillekin se naisystävän hommaaminen käy ihan tosta noin vain, joillekin toisille ei millään tavalla. Sen takia minulla on suhde sen naisen kanssa jolle minun täytyy maksaa että minä saan panna häntä.

Mitä tähän itse threadiin tulee, kun minua luultiin trolliksi, niin minkä ihmeen takia joku huvikseen tällaisia kirjoittelisi? Minä kysyn ihan vakavissani mutta miten minusta tuntuu että te ette ota minua vakavissanne? Jos minä ns hommaisin sen naisystävän, kuten kehotat, ja suutuspäissäni hakkaisin hänet sairaalakuntoon kun sekunnin liian kauan katsoi naapurin miestä, voisin hyvin kuvitekka noin tekeväni, niin eiköhän asia ole sillä lailla että kenties näin on parasta että minä pysyttelen niistä naisista kaukana paitsi niistä joille minä maksan että saan panna heitä.
Latsi
LähetäLähetetty: 14.7.2007, 21:24

Tuo nyt on vähän jossittelua. Kun sinulla ei kerran ole kokemusta asiasta, vaan pelkkiä kuvitelmia.
Neuvoisinkin pitämään tämän keskustelun mielessä ja hommaaman naisystävän. Mikäli silloin tuntuisi vielä, että olet mustasukkainen, kehoittaisin keskustelemaan asiasta toisten kanssa ja sittemmin hakeutua apuun (Jos mustasukkaisuus tuntuu vaivaavan).
Ei muuta kun häntä pystyyn Peukku
Vieras
LähetäLähetetty: 14.7.2007, 20:32

No, voin sanoa, että löysin tämän foorumin kolme päivää sitten joten sekoitatte minut johonkuhun toiseen.

Aloituskysymykseni oli ihan vakavissani esitetty. Vaikka en ole koskaan väkivaltainen ollutkaan niin sellaisia ajatuksia pyörii mielessä, että epäilen että suhteessa sellaista olisin. Minä olen ollut niin paljon yksin että epäilemättä olisin sairaalloisen mustasukkainen jos minulla suhde olisi.

Minulla on vakituinen seksisuhde mutta minun pitää maksaa hänelle seksistä. Siis sellainen suhde. Minkään muunlaista suhdetta en uskalla ajatellakaan.

Joku sanoo että hanki ammattiapua mutta niin kauan kuin minä en oikeasti ketään mene lyömään tms niin kenties nykyinen tilanne on paras. Minä vaan pysyttelen erossa naisista.
Snadistisadisti
LähetäLähetetty: 14.7.2007, 19:27

^Tämä samainen keskustelu tuli minunkin mieleeni. Tästä edellinen kommenttini juonsikin juurensa. Vaan mitäpä pienistä, kun ei pienetkään meistä. Jos joku saa limaa punttiin trollailusta, niin siitäpä sitten vaan, ei ole minulta pois.


Snadistisadisti@luukku.com

Powered by phpBB and Ad Infinitum v1.06